Sorrosta Saigoniin: Phnom Pen 25.4.2017

Eilen oli matkustuspäivä. Tulimme bussilla Ho Chi Minh citystä Vietnamista Phnom Peniin Kambodzaan. Bussimatkan piti kestää kuusi tuntia mutta todellisuudessa meni seitsemän ja puoli. Bussissa oli amerikkalainen mies, joka asuu Vietnamissa ja hän kertoi käyvänsä n. neljä kertaa vuodessa Kambodzassa viisumin takia. Hänen mukaansa bussi ei koskaan pysty tuohon kuuteen tuntiin.

Viisumin hakeminen oli tehty helpoksi näin bussilla matkustaen. "Bussi-isäntä" (tai miksihän häntä pitäisi kutsua) keräsi heti alkumatkasta kaikkien passit sekä 35 dollaria per naama. Ja ilmeisesti tämä bussi-isäntä sitten täytti kaikille sekä viisumihakemuksen että maahantulokaavakkeen. Rajalla menimme todella kuumaan halliin odottamaan että Vietnamin tullivirkailijat leimasivat passit ja tämä kesti kauan. Saimme passit, menimme bussiin ja ajoimme Kambodzan puolelle. Ja taas ulos bussista, passit kerättiin jälleen ja me kävelimme passin tarkastuksen läpi ilman passeja ja takaisin bussiin ja ajoimme jonkin matkaa ravintolaan odottamaan passeja. Tämä samainen bussi-isäntä tuli passien kanssa n.puolen tunnin kuluttua ja tadaa; passissa oli Kambodzan viisumi! Omituinen järjestely 😊

Tänään ohjelmassa oli taas synkempiä kohteita. Lähdimme aamulla tuk-tukilla paikkaan nimeltä Choeung Ek, killing fields.

Punakhmerien ja Pol Potin ollessa vallassa 1975-1979 joka neljäs kambodzalainen kuoli, osa teloitettiin ja osa kuoli aliravitsemukseen, tauteihin ja pakkotyöhön. Choeung Ek oli tuhoamisleiri, jonne tuotiin vankeja öisin S-21 vankilasta teloitettavaksi. Joskus teloitettavia oli niin paljon, että jotkut joutuivat säilöön pimeään varastoon odottamaan teloitusta seuraavaan yöhön.

Teloitukset tapahtuivat hakkaamalla tai puukottamalla, koska luodit olivat kalliita. Punakhmerit pitivät vihollisina sivistyneistöä, esim. lääkärit, opettajat, insinöörit, vieraita kieliä osaavat, jopa silmälaseja käyttävät olivat vihollisia ja heidät pidätettiin. Ajatus oli, että parempi teloittaa syytön vahingossa kuin jättää syyllinen teloittamat vahingossa.

Jopa pieniä lapsia teloitettiin hakkaamalla heitä puuta vasten. Kun koko perhe on teloitettu ei ole ketään, joka kostaisi.

Puu, jota vasten pieniä lapsia on hakattu

Paikalta on löydetty useita joukkohautoja ja luita löytyy edelleen.

Tästä joukkohaudasta löytyi 166 ruumista ilman päätä

Paikalle on myös rakennettu muistomerkki, Memorial Stupa. Täällä on alueen joukkohaudoista

löydettyjä kalloja ja luita lasin takana.

Täältä jatkoimme matkaa toiseen synkkään kohteeseen eli Tuol Slengin vankilamuseoon. Paikkaa kutsuttiin myös nimellä S-21. Aikoinaan paikka oli lukio mutta punakhmerien tultua valtaan paikka

muutettiin kuulustelu- ja kidutuskeskukseksi. Täällä vankeja kidutettiin kunnes he tunnustivat minkä tahansa rikoksen ja sen jälkeen heidät voitiin teloittaa. Ja täältä tuomitut lähetettiin Choeung Ekiin teloitettavaksi.

Vain muutamia ihmisiä selvisi hengissä tästä paikasta. Kiertelimme vankila-alueella katselemassa sellejä ja näyttelyitä.

Pihalla on neljäntoista viimeiseksi kuolleen tuntemattoman vangin hautamuistomerkit sekä suurempi muistomerkki.

Ja vielä pari kuvaa vankilarakennuksista. Käsittämätöntä, että tällaista on tapahtunut niin vähän aikaa sitten!

Kaikki S-21 tuodut vangit kuvattiin

Tämän jälkeen tarvittiin vähän kevyempää ohjelmaa eli kuljeskelua kaupungilla joen rannassa, vähän olutta ja yllättäen ukkoskuuro. Vettä tuli aivan tolkuttomasti, kastuimme tuk-tukissa vaikka kuski laittoi kaikki sadeverhot kiinni.