Bangkok sunnuntai 2.4.

Saavuimme Bangkokiin aikaisin aamulla. Olo muistutti kankkusta vaikka alkoholilla ei tällä kertaa ollut osuutta asiaan. Yö meni koneessa lähes nukkumatta, jopa minulla joka yleensä nukun hyvin kaikissa kulkuneuvoista.

Onneksi pääsimme kirjautumaan hotelliin vain pienen odottelun jälkeen jo aamulla. Sänky olisi houkutellut todella paljon, mutta lähdimme kuitenkin liikenteeseen. Söimme valtavan aamiaisen mukavassa ravintolassa (kuvassa vain kahvit, aamiainen tulossa).

Vierailimme Jim Thompsonin talossa. Thompson oli amerikkalainen arkkitehti, joka ihastui Thaimaahan toisen maailmansodan lopussa komennuksellaan. Sodan jälkeen hän päätti muuttaa pysyvästi Bangkokiin.
Thompson kehitti thaisilkin valmistusta ja jalostusta. Hän oli antiikin ja taiteen keräilijä ja hänen talonsa muodostuu kuudesta 100-200 vuotta vanhasta talosta, jotka on siirretty paikalle.
Vuonna 1967 Thompson katosi lomallaan Malesiassa.
Valitettavasti talossa sisällä ei saanut kuvata, mutta tässä muutamia otoksia ulkoa ja puutarhasta.

Thompsonilta lähdettyäni päätimme käydä Wat Pathrum Wanaramin temppelialueella, mutta lähellä paikkaa mies pysäytti meidät ja sanoi ettemme ole riittävästi pukeutuneet. Hän ehdotti, että lähtisimme toiseen temppeliin joen toiselle puolelle joka onneksemme on vain tänään avoinna ja hän voisi järjestää kuljetuksen.
Ihan vähän aikaa sitten näin matka-dokumentin Thaimaasta, missä kerrottiin juuri tästä samaisesta matkailijoiden huijauksesta. Emme siis lähteneet miehen kanssa mihinkään toiseen temppeliin. Ja Wat Pathrum Wanaramkin jäi toiseen kertaan.
Sen sijaan kävelimme Lumphini puistoon, mistä nyt ei yhtään kuvaa kun puhelimen akku loppui.

Tottakai pari paikallista jääkylmää olutta piti nauttia, mutta ekana iltana uni tuli aikaisin. Varsinkin kun edellinen yö jäi nukkumatta.