Matka suuntautui Cu Chin tunneleille ja Mekong-joen suistoon.
Vietkong onnistui kaivamaan sodan aikana laajan tunneliverkoston Saigonin liepeiltä Kambodzan rajalle saakka. Tunneliverkostoon kuuluu käytävien lisäksi makuusaleja, keittiöitä, sotatarviketehtaita ja sairaaloita. Tunneleita on yhteensä yli 200 km ja vietkongin sissit ovat asuneet maan alla aikoinaan jopa 30 vuotta.
Tosi kekseliäitä ansoja on ollut näillä Vietkongin kavereilla:
Todella pieni salainen sisäänkäynti tunneleihin. Amerikkalaiset eivät näitä löytäneet ja toisaalta eivät mahtuneet ahtaisiin tunneleihin.
Tästä tunnelia pitkiin toiseen suuntaan Kambodzaan ja toiseen suuntaan Saigon-jokeen.
Pääsimme itsekin käymään vähän isommassa tunnelissa (joka oli järkyttävän ahdas, kyykkykävelyä!) ei olisi minusta ollut Vietkongin sissiksi, paniikki olisi tullut noissa tunneleissa.
Sissit ja paikalliset ovat aikoinaan syöneet tapiokaa, kun ruokaa on ollut vähän tarjolla. Mekin maistoimme, aika mautonta mutta mausteseokseen dipattuna ihan ok.
Tässä vielä jotain kuvia alueelta
 |
| Tunnelin ilmastointiaukkoja |
Sitten ajeltiin kohti Mekong Deltaa, matkalla käytiin lounaalla. Aivan käsittämättömän runsas lounas sisälsi mm. nuudelikeittoa, possuvartaita, norsunkorva-kalaa, tahmeaa riisiä ja hedelmiä.
Mekongilla menimme veneellä yhteen saarista.
Saarella saimme maistaa hunajateetä ja ihania banaanilastuja ja inkivääripaloja.
Sitten hevoskyydillä eteenpäin. Vähän säälitti, kun oli niin pieni hevonen!
Ja jälleen syötiin, tällä kertaa hedelmiä. Hedelmät oli kerätty tämän paikan takapihalta. Kyytipojaksi saimme paikallista musiikkia.
Ja eteenpäin, tällä kertaa pienellä kiikkerällä veneellä kahden melojan hoitaessa homman.
Saimme seurata vielä kookoskarkkejen valmistusta ja tietysti maistaakin ja pakkohan niitä oli ostaa, aivan tolkuttoman hyviä!
Paluumatkalle oppaamme taas taikoi meille juomat, oli mahat pullollaan tämän reissun jälkeen!
On teillä ollut hieno päivä. Noista tunneleista näin kerran tv:ssä.
VastaaPoista