Rodos valikoitui meidän tämän syksyn matkakohteeksi hieman epäröiden. Oltiin kummatkin vähän sitä mieltä, että Rodos on suomalaisia täynnä oleva turistirysä. Mutta todettiin, että pitää itse tarkistaa!
Olin tiedostanut, että olen loman tarpeessa mutta sitä en tiedostanut kuinka väsynyt itse asiassa olin. Pari ekaa päivää meni 10 tunnin yö-unilla ja siihen päälle parin tunnin päikkärit. Päivällä otin pienempiä tirsoja altaalla ja rannalla.
Hotellilla (Villas Duc / Ialysos) on ihanan iso allas, voi uida ihan oikeasti. Tosin altaan vesi tuntuu kylmemmältä kuin merivesi.
Parin päivän lepäilyn jälkeen päätettiin lähteä bussilla Rodoksen kaupunkiin. Olin jostain lukenut, että Moovit-sovellus toimii Rodoksella ja toimihan se. Hienosti löytyi bussit, aikataulut, reitit ja pysäkit. Ainoastaan sellainen pikku juttu, että busseja ei tullut! Odoteltiin pysäkillä n. 45 min ja päätettiin kävellä taksiasemalle. Siinä kävellessä huomattiin jollain pysäkillä bussi, johon sitten mentiin. Bussi oli aivan täynnä, kuljettaja hyppäsi pysäkeillä ulos ja tuli keskiovesta paimentamaan ihmisiä eteenpäin käytävällä. Täydessä bussissa on vaikeaa pysyä pystyssä, kun kuski vuoroin jarruttaa ja vuoroin kaasuttaa äkisti. Perille päästiin, ei tarvitse kokeilla uudestaan!
Kaupungissa kävimme katsomassa Rodoksen kolossit ja tuulimyllyjä. Rodoksen kolossi oli yksi antiikin maailman seitsemästä ihmeestä. Se esitti auringonjumala Heliosta ja rakennettiin n. 300 ennen ajanlaskun alkua. Kolossin väitetään olleen Rodoksen sataman alueella mutta sijainnista ei ole tarkkaa tietoa.
Mandrakin kiviset tuulimyllyt ovat Rodoksen kaupungin symboli. Ja aivan tuulimyllyjen kupeesta löytyy Pyhän Nikolaoksen linnoitus. Sinne ei valitettavasti pääse sisälle.
Kiipesimme myös Roloin kellotorniin katselemaan Rodoksen kaupunkia. Bysanttilainen torni on peräisin 600-luvulta, mutta se jouduttiin rakentamaan uudelleen vuoden 1851 maanjäristyksen aiheuttamien vaurioiden vuoksi. Upeat näkymät mutta kiipeäminen veti jalat hapoille!
Torstaina otettiin auto alle kolmeksi päiväksi ja sitten kiipeämistä riittikin! Linnat ja luostarit tuntuvat kaikki olevan jonkin kukkulan laella!
Ensimmäisenä autoilupäivänä ajelimme Filerimoksen luostariin. Filerimos-kukkula oli antiikin ajan Ialysoksen Akropolis eli linnavuori. Paikalla on ollut Athene Poliaalle omistettu temppeli. Nykyisin Filerimoksella on Johanniittiritarien 1400-luvulla rakennuttama Neitsyt Marialle omistettu luostari. Alueella oli myöskin satoja riikinkukkoja.
Filerimoksesta matka jatkui Perhoslaaksoon, joka sijaitsee Theologos-nimisessä kylässä. Laaksossa kulkee polku pientä jokea seuraillen ja siellä on aivan epätodellinen tunnelma. Laaksossa elää vasamasiilikäs-perhosia, jotka tulevat laaksoon parittelemaan kesä-syyskuussa. Perhoskanta on kärsinyt turismin lisääntymisestä kun turistit pitävät kovaa ääntä saadakseen perhoset lentoon. Kovat äänet aiheuttavat kuitenkin pakoreaktion ja perhoset voivat kuolla shokkiin tai törmätessään kiviin ja puihin.
Kiipesimme perhoslaakson läpi ylös Kalopetran luostariin. Tarinan mukaan prinssi Alexander Ipsilantou rakennutti Kalopetran luostarin laakson vanhan luostarin tilalle. Hän oli tuonut tuberkuloosia sairastavan tyttärensä laakson terveelliseen ilmaan parantumaan. Tytär rakastui prinssin palvelijaan Pelecanokseen, mutta prinssi kielsi tytärtään naimasta Pelecanosta. Katkera ja murheellinen palvelija tappoi itsensä ja perhoslaakson joki nimettiin hänen mukaansa Pelecanokseksi.
Toisen autoilupäivän kohteena olivat Kritinian linna, Monolithoksen linna ja Prasonisi. Ja taas kiivettiin rappusia ja mäkiä ylös ja alas!
Kritinian linnan rakennutti johanniittain ritarikunta vuodesta 1472 lähtien. Linnan sisällä on Pyhän Paavalin katolisen kirkon jäänteet. Osa rakennuksista on uudempia, koska linnaa käytettiin italialaisten miehityksen aikana meritukikohtana.
Monolithoksen linna sijaitsee upealla paikalla kallion laella. Linna on rakennettu 1400-luvulla ja sitä on käytetty asukkaiden suojeluun merirosvojen hyökkäyksiltä. Linnasta löytyy myös Pyhän Panteleimonin kirkon jäänteet.
Linnojen jälkeen ajeltiin Prasonisiin, joka on niemeksi muuttunut saari Rodoksen eteläkärjessä. Niemen kärjessä on Prasonisin majakka (1890), mutta sinne olisi tullut matkaa pari kilometriä ja päivä oli tosi kuuma. Emme siis kävelleet majakalle vaan söimme lounaan rantaravintolassa. Upea ranta, jossa Välimeri ja Aegean meri kohtaavat.
Kotimatkalla avoautossa auringon paistaessa koko ajan samasta suunnasta paloi toinen olkapää ja käsivarsi.
Kolmantena autollisena päivänä suuntasimme Lindokselle heti aamusta. Päivä oli viikon kuumin ja sen huomasi Lindoksen Acropolille kiivetessä!
Lindos oli antiikin aikana yksi Rodoksen kolmesta vanhasta kaupungista Ialysoksen ja Kameiroksen ohella. Vuoden 580 eaa Lindosta hallitsi tyranni Kleobulos, joka rakennutti Akropoliksen sen ensimmäiseen muotoonsa ja myös ensimmäinen Athene Lindian temppeli rakennettiin tuolloin kukkulalle. Akropolis toimi kulttipaikkana ja kaupungin linnoituksena.
Kristillisen legendan mukaan apostoli Paavali joutui myrskyyn Lindoksen edustalla vuonna 43 ja kaupungin eteläpuolella oleva pieni lahti muodostui kun kalliot avautuivat suojaamaan apostolia. Lahti tunnetaan edelleen apostoli Paavalin lahtena.
Koska päivä oli tosi kuuma, ajelimme Tsambika beachille uimaan ja lounaalle. Taas yksi todella hieno ranta. Tsambikan vanha luostari sijaitsee rannan lähellä kukkulan huipulla 300 metrin korkeudessa. Jätimme kiipeämisen tällä kertaa ja keskityimme virkistäytymään meressä.
Matka jatkui kohti Eleousaa. Tämä olikin mielenkiintoinen kohde. Kun etsin tietoa Eleousa Sanatoriumista, löysin tarinoita Steve Jobsin isoisästä Kostas Milodaikoksesta. Tarinan mukaan hän olisi omistanut huvilan. Tämä lienee kuitenkin vain tarina.
Rakennukset on alunperin rakentanut italialaismiehittäjät, valmistuneet 1936. Alkuperäiset asukkaat olivat italialaisia puutyöläisiä ja heidän perheitään. Natsijoukkojen saapuessa 1943, paikka toimi päämajana vuoteen 1945 saakka. Sen jälkeen rakennuksia on käytetty tuberkuloosiparantolana vuoteen 1970 saakka. Osa rakennuksista on toiminut myös Kreikan armeijan kasarmina 2000 asti.
Tällaisissa autioissa, hylätyissä rakennuksissa on aina hieman aavemainen tunnelma!
Eleousaan tutustumisen jälkeen olikin taas kuuma ja me päädyimme uimaan jälleen tosi hienoon paikkaan, Anthony Quinn bayhin.
Eka lomaviikko alkoi kääntyä loppua kohden, palautettiin auto ja syötiin hummeri-illallinen rantaravintolassa. Sunnuntaina lojuttiin rannalla ja käytiin uimassa meressä. Sunnuntai oli myös tosi kuuma päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti