Alkukesästä katselin kuvia kavereiden Karhunkierros reissulta ja ajattelin, että sinne meidänkin pitää lähteä. Ajankohdaksi valikoitui elokuu ja Suomussalmirockissa saamieni vahvojen suositusten ansiosta kohde vaihtui Hossaan. Aikatauluongelmien ja loppujen lopuksi huonon sääennusteen vuoksi lopulta toteutui 3 päivän tynkäreissu.
Majoituimme Rajakartanon lomahuoneistossa ja teimme sieltä käsin päiväreissuja.
Ensimmäisenä päivänä kävelimme Rajakartanosta Hossan Luontokeskukseen ja takaisin, yhteensä n. 8 km. Reitti oli helppo, polku kulki kauniissa harjumaisemissa ja vältyimme pahemmilta sateiltakin.
Toisena päivänä reitti oli haasteellisempi Julma Ölkyn kierros. Polku oli kivinen ja juurakkoinen, jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Helga pääsi vaikeimmat kohdat kannettuna. Myöskin alkumatkasta tulleen sadekuuron ajan Helga matkasi sylissä, koska hän ei mielestään voinut liikkua sadehaalari päällä.
Onnistunut reissu! Hossaan voisi mennä uudestaankin ja patikoinnin lisäksi tutustua alueeseen vaikkapa meloen tai pyöräillen. Jonain päivänä tänne takaisin.
Onneksi meillä oli loistava kartanlukija!
Majoituimme Rajakartanon lomahuoneistossa ja teimme sieltä käsin päiväreissuja.
Ensimmäisenä päivänä kävelimme Rajakartanosta Hossan Luontokeskukseen ja takaisin, yhteensä n. 8 km. Reitti oli helppo, polku kulki kauniissa harjumaisemissa ja vältyimme pahemmilta sateiltakin.
 |
| Tämä Väinämö-poro on lahjoitettu Hossan kansallispuiston avajaisissa Presidentti Niinistölle ja rouva Haukiolle |
Ylitimme Ölkyn puolessa välissä riippusiltaa pitkin, koska koko järven kiertämisestä olisi tullut liian pitkä matka.
Julma Ölkky on syvä kanjonijärvi Kuusamossa, aivan Suomussalmen rajan läheisyydessä. Järven syvyys on 42 m. Kesäisin järveen voi tutustua myös veneillen.
Ölkyn reissun jälkeen maistui nuotiomakkara kodassa ja päiväunet kämpillä!
Kolmantena päivänä kävelimme Värikallion kaarroksen. Matkaa tuli jälleen reilut 8 km ja kävimme ihailemassa kalliomaalauksia.
Kiviseinämän kuvat on maalattu kivikaudella, 3500-4500 vuotta sitten. Kuvat on maalattu veneestä tai jäältä käsin. Väriaineena punamulta ja seosaineena veri tai rasva. Värikallion maalaukset löydettiin vuonna 1977.
Kotimatkalla pysähdyimme vielä ihailemaan Hiljaista kansaa. Se on tanssija Reijo Kelan vuonna 1988 suunnittelema ympäristötaideteos. Alun perin se on toteutettu Kelan tanssiesitystä varten. Viitostien varressa tämä turvepäinen kansa on seisonut vuodesta 1994 lähtien.
Onneksi meillä oli loistava kartanlukija!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti