Keskiviikkona oli herätys kukon laulun aikaan! Tai itse asiassa kukot taisivat vielä nukkua silloin. Reput piti olla pakattuna ja valmiina nousemaan bussiin klo 5.45. Ajelimme bussilla parin tunnin matkan vesisateessa Valkoisten vuorten läpi Samarian kansallispuistoon. Sateesta johtuen oli hieman epävarmaa pääsemmekö patikoimaan, koska runsaan sateen vuoksi puisto suljetaan yleisöltä. Syynä tähän se, että rotkon pohjalla virtaavan joen pinta nousee eikä kapeimmista paikoista pääse läpi. Onneksi sade kuitenkin loppui ja pääsimme matkaan.
Ensimmäiset kolme kilometriä kävelimme jyrkkää alamäkeä serpentiini-polkua alas vuoren rinnettä. Tämä reitin aloituspätkä tunnetaan nimellä Xyloskalon portaat. Polku oli kivinen ja epätasainen ja vaati jalkoihin tuijottamista. Aika raskasta laskeutua pitkä matka alas jyrkästi.
Kaiken kaikkiaan kävelimme 16 km rotkon pohjalla välillä nousten vuoren rinteelle ja palaten rotkon pohjalle aika haastavassa maastossa, lämpötila oli korkeimmillaan kuulemani mukaan 26 astetta. Eli meillä oli onnea ja suht viileä päivä. Helteiden aikaan rotkon pohjalla on todella kuumaa.
Kansallispuiston alueella oli muutamia taukopaikkoja, missä voi täyttää vesipullot lähteestä ja käydä veskissä (turkkilaista mallia; reikä lattiassa). Yksi taukopaikoista oli entinen Samarian kylä, mistä asukkaat ovat joutuneet lähtemään 60-luvulla, kun kansallispuisto perustettiin.
Koska maasto on hankalaa, tapaturman sattuessa puistossa on aaseja kuljettamassa loukkaantuneita pois
Patikointi päättyi Agia Roumelin kylään, missä söimme kevyttä lounasta ja joimme ansaitut oluet. Tästä matka jatkui lyhyellä laivamatkalla ja bussilla takaisin Agia Marinaan. Ehdottomasti kannatti lähteä, hieno paikka. Huomenna varmasti jalat todella jumissa, mutta tiedossa palauttavaa kävelyä kaupungilla tuliaisten hankinnan merkeissä 😊.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti