Ensimmäistä kertaa yksin reissussa, kivaa tämä on näinkin vain vähän erilaista. Matka ei alkanut ihan suunnitelmien mukaan kun jo Suomessa alkanut flunssa paheni lennolla. Loma siis alkoi lepäillen, flunssaa hoidettiin auringolla ja ouzolla, mikä tepsikin ja koko loma ei mennyt sairastellessa.
Ensimmäisenä aamuna ensimmäinen yllätys kun huoneeni lattia alkoi ritistä, paukkua ja täristä. Fiilis oli kuin heikoilla jäillä ja hetken aikaa luulin tippuvani lattian läpi alempaan kerrokseen. Respassa minulle kerrottiin, että tämä on aivan normaalia; lattialaatat pomppasivat irti lattiasta johtuen kuumuudesta ja jännityksestä.
Kun palasin iltapäivällä rannalta minua odotti huoneessa oven alta pujotettu lappu, jossa pyydettiin käymään respassa. Jouduin vaihtamaan huonetta kerrosta alemmas koska lattian korjaamisesta tulee paljon pölyä.
Toinen yllätys toisena aamuna, olin saanut yöllä noin miljoona hyttysenpuremaa! Alkuperäisessä huoneessa oli pistorasiaan laitettava hyttyskarkotin nestesäiliöllä ja nestettä oli reilusti eli ei hyttysiä. Vaihdettuani huonetta tässä uudessa huoneessa vastaava karkotin oli tableteilla toimiva enkä ollut muistanut ostaa niitä tabletteja. Nukuin kyllä hyvin, en kuullut enkä nähnyt hyttysiä, mutta aamulla olin paukamilla. Tästä viisastuneena kävin aamulla ensi töikseni kaupassa.
Alkuviikon auringossa lepäilyn jälkeen kävelin keskiviikkona Rahin vesiputoukselle. Näin kuivan kesän jälkeen vettä ei ollut paljon, mutta maisemat vaikuttavat.
Parkkipaikan tuntumassa oli viihtyisä kahvila, missä voi lepäillä ja nauttia virvokkeita ennen kävelyä takaisin Nidriin.
Perjantain vietin lähisaariston risteilyllä. Ensimmäinen kohde oli Papanikolin luola. Luola on saanut nimensä siitä, että sitä on käytetty sukellusvene Papanikoliksen piilopaikkana toisen maailmansodan aikana.
Matka jatkui Meganisin saaren pohjoisrannalle, missä rantauduimme satamaan ja saimme mahdollisuuden kävellä ylös Spartochorin perinteiseen kylään. Ylhäältä on hienot näkymät alas satamaan.
Tämän jälkeen matka jatkui johonkin lahdenpoukamaan, missä miehistö grillasi lounaaksi souvlakia avotulella ja saimme mahdollisuuden uida. Tässä vaiheessa oli jo niin nälkä, että järjettömän suolaiset ja rasvaiset possuvartaat sekä liian lämmin valkoviini maistuivat ihan hyvälle :D
Päivän viimeinen kohde oli Scorpios-saari, joka aiemmin on ollut Aristoteles Onassiksen omistama. Onassis osti saaren vuonna 1963. Jackie Kennedy ja Onassis avioituivat saarella 1968. Aristoteleksen kuoltua vuonna 1975 saari siirtyi Christina Onassiksen omistukseen ja hänen kuoltuaan Athina Onassiksen omistukseen. Aristoteles ja Christina on haudattu saarelle. Vuonna 2013 saaren osti venäläinen miljardööri.
Muutoin viikko kului aurinkoa palvoen, meressä uiden sekä hyvistä ruoista ja juomista nauttien.
Naapurissa asui valkotukkainen setä Nikos (näiden kaikkien nimi on Nikos :D), hänen kanssaan juttelin mennen, tullen ja palatessa. Hänellä oli ainakin 14 kissaa, hän ei ollut määrästä aivan varma...
Kiva reissu, kiva kylä - suosittelen!
